Ahdistaa.. Ei uskalla laittaa tavoitteita, ei toivoa asioita tai miettiä tulevaa... Mikään ei mene niinkuin suunnittelet, aina jotain tulee tielle ja asiat muuttuvat. Usein minulle sanotaan että otan asiat liian tosissaan. Olen sitä miettinyt... Ehkä joskus otankin, myönnän sen, mutta ehkä se on joskus aiheellista. Mutta otanko liian tosissaan? Se vaan tulee luonnostaan, on osa minua. Pitäisi opetella olemaan ajattelematta kaikkea liikaa, mutta miten sen opettelet? Kuinka voit tehdä sen...

Mitä kun haluaa olla parempi ihminen, muttei tiedä kuinka sen tekisi.. Kuinka olla kiltimpi itselle, mutta samalla tehdä asiat oikein muille. Vaikea yhtälö, onko elämän tarkoitus vaan yrittää saada se tasapainoon? Tekevätkö ne sitten väärin jotka jättävät toisen puolen kokonaan huomiotta? 

Liikaa ajatuksia päässä... Liikaa itseironiaa, vihaa omia ajatuksia ja tekoja kohtaan. Ei siihen auta vaikka juoksisi pakoon, ne seuraavat mukana... "Olen kaunis ja muutkin näkee sen, mulla on hyvä itseluottamus ja se näkyy päälle päin" on hyvä ajatus, mutta kuinka hyvin se toimii käytännössä. Pakko vaan yrittää ja jaksaa...