Ylihuomenna aamulla aikainen nousu että pääsee Tuuriin jyrsijänäyttelyihin. Tänään pitää sitten leikata kynnet eläimiltä jotka lähtevät mukaan, käyttää kunnon hiekkakylvyssä ja laitella bokseja kuntoon. Lähtee vain muutama eläin, pet luokkaan Ummankumma ja viralliseen yhteensä viisi eläintä. Hieman vähemmän kuin yleensä.

Näyttelyissä ei enään ole sitä hieman taianhohtoista hehkua mikä sillon aikanaan, mutta vieläkin voi löytää sen pienen jännityksen nipistyksen kun pakkaa eläimiä ja miettii mitä tarvitsee mukaan. Joskus tuntuu että ei näitä jaksa, mutta näyttelyreissut ovat kunnon piristysruiskeita. Tuntuu että hommalla on taas jokin merkitys ja päämäärä. Kun kotona tahtoo välillä olla motivaatio hukassa. Tahtoisi vähentää eläinmäärää mutta ei raski myydä ketään, kaikki yhtä rakkaita.

Päivä kerrallaan...