Eilen löysin yhden naaraan kuolleena terraariosta. Se oli jo yli kolme vuotias, mutta ihan hyvässä kunnossa, joten en uskonut että se vielä kuolisi. Samaan aikaan sen lapsenlapsenlapset mönkivät sokeina viikon ikäisinä läheisessä terraariossa. Sinällään tuo on harmi, mutta ihme kyllä ei pahemmin itkettänyt. Varmaan siksi, kun eläin oli viimeisen yli puoli vuotta tutullani ja tuli meille nyt saattohoitoon. Kyllähän sitä ikävä tulee, ei siinä, mutta vaikka se julmalta tuntuu, ei nyt suurta tulva-aaltoa kyynelistäni tule.

Sen sijaan sen edellä mainitus lapsenlapsenlapset saavat taas jälleen miettimään mitä jumalia onkaan olemassa ja mikäs niistä auttaisi tässä tilanteessa. (se oli puoliksi vitsi) Siellä on viisi pentua, joista kaksi mukavan pulleita ja hyvän kokoisia, mutta kolme muuta hieman kuivan oloisia ja pieniä. Ilmeisesti nämä kaksi possua imevät niidenkin sapuskat. Onhan tuossa toinen naaras jolla on saman ikäiset pennut, mutta sillä on omat kuusi pentua, joten ei viitsisi sille antaa enempää riesaa. Nyt pitää vaan istua ja toivoa että nuo selviävät. Jyrsijäharrastajat saavat opetella toivomaan ja uskomaan ihmeisiin, sillä muuten tässä ei välillä ole oikein intoa :D